torstai 21. heinäkuuta 2016

Costa del Sol, Torrox mountainbiking

Frigilianan vanhan osan ohittava katu kylpee jo auringossa, kun sunnuntaiaamuna 9 aikaan suuntaan ylös rinteeseen. Tarkoituksena tänään ajaa Frigilianasta Torroxiin ja sitten Cómpetaan johtavaa tietä ylös ja sieltä Acebuchalin kautta takaisin.


Alkumatka tänään ajettavasta reitistä on osittain jonkinsortin asfalttia, tai jotain sinnepäin. Välillä, varsinkin mäet on pidon maksimoimiseksi rouheaa, laudalla tai lapiolla muhkuraiseksi muotoiltua betonikökköä.


Täryttelen tätä vuoristorataa laakson pohjalle, josta alkaa eilisten karttatutkielmieni mukaan 8 km pitkä ylämäki. Nöyrin mielin, verkkaiseen tahtiin lähden pyörittelemään vuorijonon varjoisempaa kylkeä ylös.


Olen taivaltanut tätä pätkää arviolta alle puoleen väliin, kun takaani kuuluu armotonta kalapaliikkia ja pikaisella vilkaisulla totean sieltä lähestyvän nipun fillaristeja. Keskityn omaan etenemiseeni ja odotan milloin porukka minut saavuttaa.


Tovin kuluttua ryhmä tulee rinnalleni, iloiset "Hola" tervehdykset koko porukalta ja kaverit pyytävät liittymään peesiin. Otankin pyynnöstä vaarin ja riuhtaisen itseni noiden heppujen kyytiin, todetakseni kuitenkin hetken kuluttua, että nyt taidetaan mennään kyllä liian kovalla tahdilla.

En tarkkaan tiedä edes mitä on tulossa, joten jättäydyn vähitellen ryhmästä ja jään ihmettelemään tyyppien kovaa menoa. Nuo teräspohkeet, kiiltäviksi sheivattuine säärineen, ovat varmaan menossa Cómpetaan ja minä jatkan omaa ajoani suuntana vanha vesivoimala, jonka José oli minulle näyttänyt.


Koskella tulen saamaan täydennystä vesipullooni ja kuinka ollakaan täällä on samoissa puuhissa tämä iskuryhmä, joka aiemmin ajoi ohitseni. Osoittautuivat äärimmäisen mukaviksi tyypeiksi ja kun vielä englanniksi saadaan juttua aikaiseksi, uskaltaudun nyt heidän matkaansa.

Tunnen tämän haastavamman reitin tästä eteenpäin entuudestaan ja pysyn vaivatta ryhmässä mukana, toki jättäydyn letkan hännille, enkä intoile turhaan.


Painetaan Acabuchalin suuntaan, tällä leveällä alasviettävällä kärrypolulla syntyy tietenkin hauskaa kisailua, letkan koko ajan muuttaessa muotoaan kurvataan kutakuinkin yhdessä nipussa kaffepaikan pihaan.

Juuri päästyämme terassin varjoon hyökkää toisesta suunnasta samanlainen sakki katoksen eteen. Kaikki ilmeisen tuttuja toisilleen ja alkaa kauhia kälätys ja luultavasti omien ajotaitojen kilpaa kehuminen, itse seuraan veljellistä naljailua huvittuneena sivummalta.


Tälläkin seurueella on yhtenäiset ajoasut, täällä joka kylässä on tietenkin oman arvonsa tunteva pyöräilyseura ja rekvisiitta sen mukaan, itse ajoin tänään Torrox Club Ciclistan mukana.

Taas yhtä kokemusta rikkaampana, terveisin: themainosmies!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Mountainbiking from Frigiliana to Cómpeta with José!

Sunnuntaiaamuna suuntasin kylän takana olevalle huipulle etsimään polunpäätä, joka laskee joenuomassa mutkittelevalle polulle. Taiteilin alas tuon haastavan polun, joka oli jatkuessaan yhä vaikeampaa fillaroitavaksi. Ei auttanut muu kuin palata takaisin ja seuraavaa reittiä hakemaan.



Kotikyläkin saa aamun ensimmäiset auringonsäteet ja minä jatkan kylän ohi menevää tietä ylös rinteeseen. Siinä kihnuttaessani mäkeä ylös, kuulen vasemman olkapääni yli selvästi maastorenkaan rouhean äänen, samassa kaveri saapu rinnalle ja tervehtii iloisesti...hola, minä siihen..hola, hola!

Jatketaan ajoa rinnakkain ja yritetään siinnä molemmat arvailla millähän kielellä saadaan kommunikointi hoidettua. Heppu puhuu vain espanjaa ja minulle tulee mieleen vain "poco loco", enkä sitä nyt ainakaan viitsi tähän kohtaan tokaista.


Aikamme käsimerkeillä huidottuamme selviää, että paikallinen kollega on menossa sille reitille jota olen hakemassa, joten hyppään peesiin. Ensimmäinen puolituntia vedetään rinteeseen, minä koitan pysyä perässä ja ylös tasaiselle päästyämme huikkaan kaverille "agua..agua"! tauon merkiksi.

Paiskaamme siinä myös kättä ja oppaani esittelee itsensä José Manueliksi, näin tuttujen kesken pelkkä "Hose" riittää. José kysyy ikääni, epäröiden varmaan, että pärjääkö tämännäköinen kaveri pitkässäjuoksussa mukana. Piirrän kämmenelle 59 ja tämä toinen ikämies raapustaa soraan 52, eli kutakuinkin samassa sarjassa mennään.


Peräkanaa lähdetään rinnettä alaspäin kärrypolkua, joka on vaivoin maasturilla ajettavaa, mutta tähän hommaan erityisen sopivaa. Matka jatkuu ja minä olen jo aikapäiviä pudonnut kartalta, seuraan vaan tuota Cube carbonilla ajavaa taituria.

Saavutaan kosken rantaan ja José hokee "eléctrica...eléctrica ja haluaa välttämättä näyttä minulle tämän vanhan vesivoimalan, ja minä olen tietenkin erityisen kiinnostunut kohteesta. Täytämme pullot vapaana virtaavasta koskesta ja jatkamme taas ylämäkeen, José kysyy "ok?" ja minä vastaan "bueno...bueno". Vuorien takaa  nouseva aurinkokin on saanut meidät kiinni ja hiestä märkänä runttaan ylös rinnettä ja ihmettelen kuinkahan pitkä lenkki vedetään.





Viimein huokaisen helpotuksesta kun saavumme asfattitielle, mutta edelleen ylämäki jatkuu ja jatkuu, kunnes näemme Josén kaverit fillareineen puiden varjossa. Nyt alkaa homma valjeta meikäläiselle, tämä on jokasunnuntainen fillaristien kokoontuminen Cómpetan näköalapaikalla.

Kaikki muut ovat maantiepyörillä liikkeelä, mutta osaavat arvostaa myös maastokuskia, varsinkin kun Jose kertoo Finlandesen olevan liki 60 heppu. Tovi tuolla puiden varjossa istahdetaan, Josélla on energiapatukka mukana ja harmikseni minulla on vain yksi geeli, mutta koitetaan pärjätä.

Ennen lähtöa kastellaan vielä päämme kaivolla, lämpöä on jo melkein 30 astetta. Josén kanssa "juteltuamme" tulen ymmärtäneeksi, että kun on niin kuuma palaamme samaa reittiä takaisin...onneksi!


Paluureitti on onneksi laskuvoittoista ja kun vähän tietää mitä on tulossa vedetään alamäissä aika haipakkaa ja meikä pääsee välillä vetomieheksi. Pullojen tankkaus taas tuolla koskella ja vaihteeksi rankka nousu tiedossa, edetään ylämäkeen tasatahtia ja nyt alkaa energiat minulta loppumaan.

Oppaani huomaa tuon ja kysyy taas "ok?", johon muotoilen "energias finales", tuohon José huitoo käsimerkkiä, hokien "cafe, cafe", eli kumma kyllä täällä on joku kuppila.

No tässä "caféssa" ei ole muuta syötävää kuin yksi kermakakku ja kipollinen suolakeksejä, vedetään keksit huiviin ja kyytipojaksi saadaan cocista, kunnon cocisröyhtäysten saattelemana suunnataan ylämäkeen, joka kuitenkin vie meidät paremmalle tielle ja sitäkautta joutuisasti kotiinpäin.


Nappaan matkalla vielä pari kuvaa maisemasta, jonne tänään vuodatettiin yksi jos toinenkin hikipisara.


Loppumatka Josén kotikylään, jossa saan itse olla vieraana, taittuu asfalttia alamäkeen loirottamalla.

Topataan vielä kylän reunalle ja siihen kaverillinen kädenpuritus ja molemmilta "Muchas gracias"..."Muchas gracias" kiitokset päivän reissusta, suuntaan siitä kämpille ja José jatkaa eteenpäin.

Suihkussa päivän pölyjä huuhtoessani ajatus kertaa päivän reissua, jonka taidan muistaa lopunikääni!

t: themainosmies.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

Frigiliana, Costa del Sol

Muutama päivä ollaan nyt haettu tuntumaa andalusialaisen pikkukylän elämänmenoon, seurailtu paikallisia omissa puuhissaan ja nautittu leppoisasta tunnelmasta.


Malagan lentokentältä Frigilianaan on autolla vajaan tunnin matka ja rannikolta ylös noin kymmenen kilometriä. Kämppä hommattiin www.airbnb.fi kautta, eikä todellakaan olla pettyneitä.


Asunto on juuri sellainen kuin luvattiin, hienoine patioineen ja näköaloineen alas kumpuilevaan laaksoon.


Sitten varsinaiseen asiaan ja pyörän selkään.


Ensimmäiset tutkimusmatkat lähimaastoihin on tehty ja karttoja ja opasteita tutkittu,  josko täältä jotain ajettavaa löytyisi, niistä enemmän lähipäivinä.


Maisemat on ainakin kohdillaan ja aikaa niiden tutkimiseen seuraavat kolme viikkoa, että ei huono tilanne!

t: themainosmies.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Blogin päivittäminen ollut telakalla viimeiset puolivuotta, vaan ei bloggeri itse!

Viimetalvisen mahtavavan Teneriffan reissun jälkeen on "kynä" ollut enempi tai vähempi savessa, eikä talven ja kevään ajoista ole mitään julkaisukelpoista kuvamateriaaliakaan syntynyt.

Talvi ja kevät normilenkkejä kuten muinakin vuosina, joku Poronpolun retki ym, joista olen jo kirjoitellut muina vuosina. Tuossa kuitenkin muutama kevään kovempi rykäisy:


Rajamäellä matkaa 60 km, aikaa meni vajaa 3,5 tuntia. Kisa osui koivun siitepölyaikaan ja lähdin innoissani tietenkin liian kovaa, mikä taas tiesi hankalaa retkeä. Maaliin kuitenkin pääsin, toki vähän reilummin piti ottaa avaavaa astmalääkettä. Kaikki kuitenkin hyvin ja kotimatkalla jo porukalla suunniteltiin Korson valloitusta.


Korsossa ajoin 64 km matkan ajassa 3.57 ja rapioita päälle. Nyt oli järki mukana, lähdin rauhassa ekalle 32 km kiepille ja meno maittoi nyt ihan eri tavalla kuin Rajamäellä. Toiselle kierrokselle jopa paransin vauhtia, eikä siitepöly tehnyt kiusaa, joten astman kanssa mentiin sulassa sovussa.


Tahko, tuo suurin ja mahtavin maastopyörätapahtuma Suomessa. Osallistujia tänäkin vuonna reilusti yli 2000, matkoja lastensarjoista aina 240 km kuninkuusmatkaan, itse ajoin perinteisen 60 km.


Näkymää hotellin parvekkeelta, aamun klo 9.00 lähtöryhmä kokoontumassa starttiin, itsellä lähtö klo 9.40, vielä pikku säätöä ja sitten Plazan aukiolle.

Kuva: Ari Joutsi
Keli suosii tapahtumaa ja itsekin pelkissä trikoissa liikkeellä ja nyt ilman juomareppua. Mennään kokeeksi kahden pullon taktiikalla ja lisäksi juotavat geelit korvaamassa nestevarantoja, katotaan kui äijän käy.


Hyvin kävi, maalissa omalla ennätysajalla 4.05,13 koitin rutistaa alle neljän tunnin, kun meidän porukan muutama nuorempi kuski tuon haasteen heitti. En tuohon päässyt, eikä kyllä päässeet nuo haastajatkaan, eli ensi vuonna kauhea kisa tiedossa ;)

Ensi viikoloppuna kurvaillaankin sitten Espanjassa!

t: the mainosmies!

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Tenerife XC trails

Polkua, trailia, single trackia, makiaa paanaa ja mitä nimiä tässä yhteydessä voisi käyttääkään noista ihmisten aikojen kuluessa tallaamista kävelyreiteistä. Nyt ne ovat jalostuneet nykyturismin muokkaamana aivan mahtaviksi maastopyöräilyreiteiksi.




Osa tälläkin reissulla ajamistani poluista kulkee "Paraje Natural" alueella. Mutta kun ottaa mallia paikallisen pyöräilyseuran kimppa-ajoista alueilla, joissa nimenomaan on kulkeminen kielletty, voi poluilla huoletta ajella.

Se on vähän kuin koirin kanssa täällä, puistoissa on pissattaminen kielletty ja yleisesti koirien vapaana pitäminen kielletty. Noista säännöista ei kukaan välitä, eikä niihin virkavaltakaan millään lailla puutu. 


Tällaisia kylttejä on tuolla kartan nimeämällä "Paraje Natural" alueella useampia, ehkä niissä on joskus jotain kehoituksia ollut pyöräilyn suuntaan, koska varsinkin viikonloppuisin kuskeja on melkein ruuhkaksi asti.

Kuvia Palm-Marin ja Las Galletaksen väliseltä alueelta.








Pääasiassa olen ajellut yksin, kerran olin Lavatraxin alamäkienska reissulla ja muutamaan otteeseen osuin paikallisten XC-kuskien peesiin, mutta hitonmoinen pöly peräpäässä sai kuitenkin nopeasti kurvaamaan omille reiteille.



Kilometrejä neljän viikon aikana kertyi reilu 600 km, vain yksi rengasrikko, jarrupaloja kului kahdet ja tappioksi luettakoon vääntyneet satukan kiskot ja muutaman kerran laastarointia tarvinneet sääret.





Homma alkaa olemaan niin sanotusti paketissa, tarkastaja toteaa pyörän olevan asianmukaisesti pakattu, joten ei muuta kuin luukku kiinni ja huomenna menoksi.

Ajot jatkuu seuraavaksi ilmeisesti vähän toisenlaisissa keleissä, taitaa mennä läskipyörähommiksi?



Meillä oli mukana myös vajaan vuoden ikäinen Bolognese pentu, kaveri nautti ilmiselvästi olostaan täällä.
Ajoreissulta palattuani Bobby oli erityisesti mieltenyt ajohanskoihini, mutta kelpasi santerille hikinen huivikin.

Lisää Bobbyn matkasta blogissa http://www.doggybobby.blogspot.fi/

Tällainen Teneriffan reissu tällä kertaa....

t: themainosmies!

tiistai 5. tammikuuta 2016

Ketjujen voitelu - voittaja on löytynyt!

Aiemmat matkat Teneriffan Los Cristianokseen ovat olleet parin viikon pituisia, nyt kolme viikoa täynnä ja ollaan vielä pari viikkoa.

Noilla lyhyillä reissuilla ei ole ollut niin väliä mitä lähi bicicletaksen mönjää ketjuihin laittaa, kyllä ne sen pari viikkoa pelittää, kun jossain huoltsikalla käy välillä vähän huuhtasemassa.

Ongelma on se, ettei lentokoneeseen saa laittaa edes pyörälaukkuun minkäänlaista öljyä tai puhdistusainetta, vaan ne pitää täältä hommata. Olinkin ketjut voidellut kunnolla jo kotona, joten ekat ajot pääsee vetämään huoletta.



Saaren eteläisen puolen maastot ovat kivisempiä ja kalustolle rankempia kuin pohjoispuolen reitit, joten pyörän huoltoon pitää satsata oikein tosissaan.



Kävin Bike Point Tenerifessä kysymässä heidän kokemuksiaan viime vuonna käyttämäni Pedroksen tilalle. Palasin kämpille kassissa Shimanon Degreaser spray puhdistukseen ja Shimanon PTFE lube voiteluun ja nappasin vielä mukaan teflon sprayn.

Los Cristianoksesta lentokentän suuntaan (TF-655), Disa huoltoasemalla on hyvä euron maksava itsepalvelu pesupaikka. Siellä nytkin olin pyörän pessyt, joten testaamaan hankittuja tuotteita, hyvältä näyttää ainakin ennen ajoa.



Päivän lenkki 55 km pelkkää maastoajoa, missä ketju myös pyörii, eikä mitään alamäkiloirottelua ja ketjut on yllättävän puhtaat.

Pelkän vesipesun jälkeen degreaser käsittely ja voitelu niin ketjut on kuin uudet, eli taas on yksi asia vähemmän mitä tarvii miettiä, eli voittaja on löytynyt!

t: themainosmies

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tenerife Retamares -enduroreitti

Tiistaina mahduin mukaan näin sesongin aikana täyteen varatuille www.lavatrax.com  ajoreissulle. Pääseehän tuonne ylös bussillakin, mutta ei ehkä ole terveellistä yksin tulla alas, jos kuitenkin jotain sattuu.

Joten Darran kurvaa sovitusti 9 jälkeen hakemaan minut. Kyydissä on jo norjalainen pariskunta ja vielä poimitaan kyytiin kanadalainen hemmo ja muutama britti, sitten lähdetään nousemaan lähtöpaikalle 2200 metriin.



Kamat ulos autosta ja porukka säätää vermeitä ajokuntoon, muutamalla kaverilla Lavatraxin vuokrapyörät ja säätämistä vähän enemmän.



Maisemat ihan kohdillaan, tuntuu hienolta päästä pitkästä aikaaa näihin mäkihommiin, joskin olen vannottanut itselleni, että nyt mennään sitten varoen.


Kuva: Lavatrax
Alkumatka on helppoa tieuraa, mutta vauhdin noustessa virhemarginaalit kasvaa. Olin edellisenä päivänä säätänyt Stumpin näihin hommiin sopivaksi ja kyllähän tuo pyörä toimii ehkä paremmin kuin 5 vuotta sitten alamäkipyörät.




Kuva: Lavatrax
Reitti kulkee sujuvasti vaihtelevassa maastossa, välillä kivikkopätkiä ja jossain taas nopeaa polkua. Tähtäily helpon oloisessa kuulalaakerisepelissäkin muuttuu yllättävän vaikeaksi, kun jyrkkyyttä ja matkaa on riittävästi.


 

Kovavauhtisella ja vauhdikkaalla polulla paukkuu vanteet ihan huolella ja todella kovaa ajaneelle Norjan tytölle rengastöitä tiedossa, kundikaveri fiksaa homman ja matka jatkuu.


Kuva: Lavatrax
Tarkkana pitää olla, ei houkuta tuossa rinteessä olevat kivikot. Suojina minulla oli Race Facen geelipolvarit ja kyynärpääsuojina saman valmistajan geeliläpyskät. Sen verran tuli sääriin iskuja, että ostoslistalle menee vanhanliiton kunnon polvarit kovalla säärisuojalla ja kyynärsuojiksi vastaavat.



Rantaviiva häämöttää, tästä vielä viimeinen rykäisy maastoa ja rullailu asfalttia Adejen kaffepaikkaan. Tehdään siinä yhteenveto päivän retkestä ja todetaan, että hauskaa oli ja pitäis päästä uudelleen mahdollisimman pian.

Kurvaillaan vielä pikitietä La Caletan hienoille pätkille, joita olen jo monasti ajanut ja siitä lopuksi pakulle, jonka Darrenin kaveri on ylhäältä tänne ajanut.

Tästä on vain vajaa 10 kilsaa meidän asunnolle, joten päätän ajaa tuon matkan. Kättelen kaverit ja kiitän seurasta heidän pakatessaan kamoja autoon.

Rullailin kämpille hyvissä fiiliksissä, tälläisen vanhemman kuskin mieltä lämmittää vielä pitkän aikaa nuorilta ajokavereiltani saamani kommentit ajotaidoistani ;)

t: themainosmies!